Jos lapsesi on surullinen, vihainen, häntä pelottaa tai hänellä on muuten paha olo

• Arkeen on hyvä luoda säännöllisiä hetkiä, jolloin on mahdollisuus jutella lapsen kanssa. Esimerkiksi joka ilta toistuvat jutteluhetket tarjoavat lapselle/nuorelle mahdollisuuden jutella asioistaan.
• Yhteisen tekemisen lomassa lapsen on usein helpompi jutella. Tee lapsen kanssa jotakin hänelle mieluisaa
• Keskustelussa kannattaa aluksi jutella ihan tavallisista asioista.
• Vähitellen voit ottaa puheeksi asian, joka sinua huolestuttaa.
• Kun lapsi kertoo, kuuntele tarkasti, älä keskeytä tai hoputa.
• Voit toistaa jotain lapsen sanomasta, esim. ”pelästyit”. Se viestii lapselle, että kuuntelet.
• Älä ota lapselta tunnetta pois eli älä mitätöi lapsen tunnetta tai väitä vastaan (”Ei sellaista kannata pelätä”), vaan kuule ja hyväksy se. Voit kysyä asiasta: ”Missä asiassa olet surkea?”
• Anna lapsen puhua ja tarkenna asiaa kysymyksin tai lapsen sanomaa toistaen, mutta älä anna neuvoja.
• Sanoita tunteita ja ilmaise empatiaa (”mahtoi sinua harmittaa, kun …”)
• Kun lapsi saa puhua asiasta kanssasi, hän saattaa itsekin keksiä ratkaisuja.
• Kerro sitten omia ajatuksiasi.
• Sopikaa, mitä lapsi voi tehdä (huomioi, mitä häneltä voi odottaa/vaatia) ja mitä sinä voit tehdä. Pidä kiinni sovitusta. Kerro lapselle, että häntä voidaan auttaa.

Takaisin ylös
 

Jos lapsen on vaikea noudattaa sääntöjä tai hän käyttäytyy aggressiivisesti

• Mieti, voiko sääntöjä karsia tai selkeyttää. Valvo sääntöjen noudattamista.
• Huolehtikaa, että mahdollisimman monet lapsen läheiset aikuiset, tietävät sovitut säännöt.
• Jos lapsi on usein pulassa sääntöjen noudattamisen kanssa tai kaveriporukassa, hän tarvitsee enemmän ohjausta ja valvontaa.
• Valmista lapsi ennalta uuteen tai haastavaan tilanteeseen: kerro mitä tulee tapahtumaan, mitä häneltä odotat, mitä ei voi tehdä.
• Ennakoi tilanteita: miten pidät lapsen aktiivisena, tarjoat toimintaa odotustilanteissa, missä vaiheessa mitäkin kannattaa tehdä, tee varasuunnitelma.
• Mieti seuraamukset sääntöjen/ohjeiden noudattamatta jättämisestä.
• Luonnolliset seuraamukset: esimerkiksi, jos kiusaat kaveria, kaveri pahoittaa mielensä eikä leiki kanssasi.
• Johdonmukaiset seuraamukset: esimerkiksi, pääset ulos, kun olet siivonnut huoneesi.
• Ole johdonmukainen, jos lapsi ei noudata sääntöä, toteuta seuraamus (”Jos – niin”)
• Jos lapsi riehuu, satuttaa toisia tai itseään tai rikkoo jotain, auta lasta ensin rauhoittumaan ja jutelkaa vasta sitten. Voit ohjata lapsen myös rauhoittumaan ennalta sovittuun paikkaan, jolloin lapsi ei koe sitä rangaistuksena.
• Anna lapselle mahdollisuus rauhoittua rauhassa ja korjata tilanne.
• Rauhoittuakseen lapsi tarvitsee rauhallisen ja turvallisen vastuunkantajan aikuisesta. Kun aikuinen osoittaa puheellaan ja teoillaan tietävänsä ja pärjäävänsä, lapsi luottaa ja kuuntelee aikuista.
• Vanhemman on tärkeä auttaa lasta haastavien tunteiden tunnistamisessa, nimeämisessä sekä opettaa niiden hallintaa.
• Opeta lapselle neuvottelutaitoja ja opeta ongelmaratkaisua (esimerkiksi. ”voisitte seuraavan kerran vuorotella keinussa…”, ”voisit ehdottaa kaverille..”, ”mietitäänpäs tätä yhdessä”)
• Mieti tilanteita lapsen näkökulmasta ja sitä, mitä lapselta on kohtuullista odottaa eri tilanteissa.
• Keskity myönteiseen eli jätä ei-toivottu käyttäytyminen mahdollisuuksien mukaan huomioimatta tai ohjaa lapsen huomio uuteen asiaan.
• Anna huomiota heti, kun siihen on mahdollisuus; mielellään välittömästi. Vältä myönteisen palautteen mitätöimistä moitteella.
• Anna lapselle tarkkaa palautetta toiminnastaan. Kerro myös lapsen käyttäytymisen herättämistä tunteista.
• Anna korjaavaakin palautetta myönteisesti. (”Istu tuolille.”)
• Kannusta ja rohkaise. Kehua ja kiittää voi aivan pienestäkin, yrityksestä, ponnistelusta.
• Huolehdi omasta jaksamisestasi. Anna aikaa levolle rentoutumisella ja pohtimiselle.

Takaisin ylös